Kilpailupäivän
aamuna savuttuamme kisapaikalle, olimme tyytyväisiä, että päätimme
tulla Turkuun jo edellisenä päivänä: saimme rauhassa nauttia aamupalasta
ja veikkailla, mitä päivä toisi
tullessaan. Meriteollisuus ei etukäteen ollut kovin tuttu kenellekään
meistä. Tiesimme kilpailusta etukäteen sen verran, että siinä haetaan
luovia innovaatioita vastaamaan meriteollisuuden haasteisiin. Luovuutta
kahdelta yhteisöpedagogi- ja kulttuurituotannonopiskelijalta
ainakin löytyy, ja siihen päätimme luottaa ja unohtaa teknisten
seikkojen ajattelun.
![]() |
Junamatkan Turkuun käytimme tehokkaasti rentoutumiseen. |
Tuomareiden
esittelyn ja tehtävänannonpohjustuksen aikana saimme hyvää tsemppausta.
Erityisesti yksi tuomareista kannusti keskittymään omiin vahvuuksiinsa
ja niihin asioihin, joista itse
innostuu. Sekin auttoi, ettei odotettu täysin valmiita tuotteita, vaan
raakaideoita, joita voidaan jatkojalostaa, eli ideointia ei rajoittanut
käytännössä mikään. Joukkueiden työskentelytilajako myös suosi meitä,
kun pääsimme S/S Boren tunnelmalliseen Mänööverin
ja Ankkuribaarin saliin.
Sitten
alkoi työnteko. Eri papereille kirjoitettiin ylös vuodenajat ja aloimme
kirjoittaa vuoron perään ideoita vuodenaikojen kohdille ja mitkä
ominaisuudet tulee huomioida vuodenajassa.
Emme rajoittaneet ideoita alkuun ollenkaan. Halusimme myös ottaa
huomioon eri asiakasryhmiä. Ideoinnin keskellä oli tärkeää saada
sparrausta niin tuomareilta kuin Kaleidoskooppi -hankkeen
projektituottajalta. Sparrauksista saatiin tuntuma, että nyt ollaan
oikeilla
jäljillä, ja siitä oli hyvä jatkaa. Ennen lounasta päätimme, mitkä ideat
kehitämme pidemmälle ja valitsimme paljuosaston, Tuutikin mökin ja
tähtitornin.
Lounaan
jälkeen aloimme laittaa näitä kolmea ideaa pakettiin ja tekemään illan
presentaatiota. 3 minuutin presentaation tekeminen oli kieltämättä
haaste. Katseltiin samaan aikaan myös,
miten kello käy. Suoritimme diakarsinnan, jätimme yhteensä viisi diaa ja
lisäsimme käsinpiirretyistä ideakuvista kuvat esitykseen. Viimeiseen
diaan päädyimme lisäämään muutamia muita ideoita, joita voisi ehkä
jatkokehittää. Kun saimme hommat valmiiksi, kello
näytti 16.30. Ihanaa, kerkeämme siis valmistautua iltaan! Seuraavaksi
suunnistimme bussilla takaisin hotellille.
Hotellilta
vaatteiden ja ajatustenvaihdon jälkeen lähdimme hivenen jännittävillä
mielillä suunnistamaan kohti Panimoravintola Koulua, ja kerkesimme
paikan päälle juuri ajoissa toimittamaan
esityksemme. Kun istuuduimme pöytään, kilistelimme paikalle tulleen
lehtorimme kanssa ja ajattelimme, että ainakin voimme sanoa olevamme 15
parhaan joukossa. (Joukkueita kilpailussa oli tosiaan yhteensä 15.) Pian
saatiin tietää, että esiinnymme viidentenä.
Illallisen aikana tajusimme, että emme olleet päättäneet, ketkä menevät
esittämään ideamme. Nopeasti päädyimme siihen, että Helmi ja Suvi
menevät esittämään ja Taru kuvaa esittelyn.
Esitys
meni kriittisen yleisön mukaan hyvin, vaikka sitä kieltämättä
jännitettiin etukäteen. Esityksemme jälkeen pystyimme keskittymään
kuuntelemaan toisten esityksiä. Illan aikana olimme
keskustelleet ensimmäistä kertaa enemmän kilpailun palkinnoista, ja
mietimme, että olisihan mukavaa voittaa leffaliput. Meillä saattaisi
sille sijalle olla jopa mahdollisuuksia. Illan stand up -esityksen
jälkeen sitten tietäisimme tulokset.
Kieltämättä
jännitti, kun tuomarit palasivat takaisin salin puolelle julkistamaan
voittajat. Toisen sijan palkintoa jaettaessa meitä hivenen harmitti,
että jäimme nyt ilman niitä leffalippuja.
Kun tuomarit alkoivat luetella ensimmäisen palkinnon voittajien
perusteluja, korviimme nousi sanoja "Itämeren suojelu", "ulkopuolinen
tuottaja" ja "tähtitorni". Tajusimme, että me olimme voittaneet. "Ja
voittaja on HUMAK Jyväskylä!" Se oli käsittämöntä ja tuli
puhtaana yllätyksenä. Oltiin kieltämättä ylpeitä, ettei tuotteistamisen
opit olleet menneet hukkaan, vaan olivat juurtuneet jonnekin
alitajuntaan. Totta kai juhlimme pidemmälle iltaan voittoa Turun yössä.
Kun heräsimme torstaiaamuna, mietimme yhä, että "Vau,
me voitettiin." Katsoimme myös Tarun taltioiman videon esityksestämme ja
jatkoimme ihmettelyä.
Vaikka
kilpailusta onkin kulunut reilu viikko, saamme yhä onnitteluja
voitosta. Kieltämättä se tuntui hyvältä osoittaa, että luovuudella
pääsee pitkälle ja sen kautta voi tarjota aivan
uusia ideoita. Meidän vahvuus kilpailussa oli varmaankin se, että
ideointiamme eivät rajoittaneet teknisen toteutuksen rajoitteiden
miettiminen, sillä meriteollisuus oli meille tuntematon. Samalla meitä
hyödytti juuri käyty tuotteistamisen kurssi, jonka oppeja
nyt päästiin tositilanteesta testaamaan.
Kiitos
vielä kilpailun järjestäjille ja kanssa kilpailijoille, Humanistiselle
ammattikorkeakoululle opeista ja niille ihmisille, jotka ovat meitä
elämämme aikana kannustaneet luottamaan
omaan mielikuvitukseen ja luovuuteemme!
- Helmi-Maria Vuorimies, Suvi Liukkonen ja Taru Mäkinen, HUMAK Jyväskylä